YKSILÖTRAMPOLIINIT
Tavoitteena on, että voimistelija tekee mahdollisimman tyylipuhtaita, korkeita, hallittuja ja vaikeita liikkeitä n. 3 x 5 m suuruisella trampoliinilla. Tämä vaatii voimaa, notkeutta ja hyvää kehon koordinaatiokykyä. Kilpailusarjassa hypystä saa tulla alas jaloilleen, vatsalleen, selälleen tai istualleen. Suurin osa liikkeistä alkaa seisaaltaan ja tulee alas jaloilleen, koska liikkeiden hallinta on siten helpointa. Sarja tehdään keskeytyksettä ja ilman välihyppyjä. Jos sarjassa tehdään hyppy ilman volttipyörintää tai kierrettä, sarja voidaan tuomita keskeytyneeksi. Samoin käy, jos voimistelija laskeutuu verkon ulkopuolelle tai koskettaa mitään muuta trampoliinin osaa kuin verkkoa.
Alkukilpailu(karsintakierros) sisältää kaksi sarjaa ja finaalikierros yhden sarjan. Jokainen sarja muodostuu 10 erilaisesta liikkeestä (hypystä), jotka täytyy tehdä peräkkäin ilman välihyppyjä. Karsintakierroksen ensimmäinen sarja sisältää myös tiettyjä pakollisia liikevaatimuksia, joiden vaikeus riippuu kilpailuluokasta.
Suomessa on 4 virallista kilpailuluokkaa (1. – 4. lk), joissa vain 4. luokassa on ikäsarjat. Kaikki aloittavat kilpailemisen 1. luokasta. 1. luokassa molemmat sarjat ovat ennalta määrätyt, mutta omavalintaisuus lisääntyy korkeampiin luokkiin noustessa, jolloin vain 1. kilpailusarjassa on pakollisia liikevaatimuksia.
Tarkemmat luokkavaatimukset
Kilpailusarjoja arvostelee kahdeksan tuomaria, joista yksi on ylituomari, kaksi vaikeusastetuomaria ja viisi arvostelutuomaria. Pienemmissä kilpailuissa tuomareita voi poikkeuksellisesti olla vähemmän.
Ylituomari johtaa kilpailua, päättää mahdollisista ylimääräisistä vähennyksistä ja valvoo muita tuomareita.
Arvostelupisteiden maksimipisteet ovat 10, joista tuomarit vähentävät virheistä. Korkein ja matalin viidestä pudotetaan ja kolme keskimmäistä pistettä lasketaan yhteen arvostelupisteiden saamiseksi.
Vaikeusastepisteet lasketaan vain toisella sekä mahdollisella finaalikierroksella. Poikkeuksena kansainväilnen senioriluokka eli 4. luokan seniorit, jossa ensimmäisellä kierroksella kahden liikkeen vaikeusaste lasketaan arvostelupisteiden lisäksi. Vaikeusastepisteissä ei ole kattoa; mitä enemmän voltteja ja kierteitä, sitä korkeammat vaikeusastepisteet. Jokainen ¼-voltti on arvoltaan 0.1 pistettä ja jokainen ½ kierrettä 0.1 pistettä. Lisäksi kokovolteista sekä suorista ja taittovolteista tulee 0.1 pisteen bonus.
Maailman huippuvoimistelijoiden omissa sarjoissa on hyvin vaikeita liikkeitä, EM- ja MM-tasolla tavallisesti ainakin yksi kierteellinen kolmoisvoltti ja joillakin jopa viisi kolmoisvolttia. Voltteihin yhdistetään monimutkaisia kierteitä: tuplavoltit kolmella tai neljällä kierteellä eivät enää ole harvinaisia. Vaikeusastepisteitä kertyy tuolloin yli 15. Taitavimmat voimistelijat hyppäävät yli 9 metrin korkeudelle ja sarjan kokonaiskesto on 18 – 20 sekuntia. Trampoliinivoimistelu onkin näyttävä ja suosittu yleisölaji.
SYNKROTRAMPOLIINI
Synkrotrampoliinilla kaksi voimistelijaa tekee täsmälleen samat liikkeet omilla trampoliineillaan niin samanaikaisesti kuin mahdollista. Trampoliinit ovat vierekkäin kahden metrin etäisyydellä toisistaan. Silti sarjan aikana hyppääjien on melkoisen vaikeaa nähdä, mitä toinen tekee. Hyppykorkeuden säätely tapahtuukin lähinnä kuulon varassa. Synkro on hyvin näyttävä urheilulaji ja myös ”maallikkoyleisön” suosiossa. Monien mielestä hyvä synkrosarja on vaikuttavampi kuin yksilösarja, vaikka sisältääkin helpompia liikkeitä. Voimistelijat tekevät samat liikkeet, mutta he saavat tehdä kierteet eri suuntiin. Jos he tekevät eri liikkeet tai tulevat liian eriaikaisesti verkolle (ero enemmän kuin puoli liikettä), sarja tuomitaan keskeytyneeksi. Kilpailun kulku ja arvostelu ovat samanlaiset kuin yksilökilpailussa, mutta lisäksi arvostellaan liikkeiden yhdenaikaisuus (synkronisuus).
TUPLA-MINITRAMPOLIINI (DMT)
Tupla-minitrampoliini eli DMT (tai tuplatrampetti) muistuttaa paljon ”tavallista” trampoliinivoimistelua. Voimistelija kuitenkin juoksee ylös telineelle ja tulee alas matolle. Trampoliinista poiketen liikkeitä on kaksi.
Tavallisimmin voimistelija tekee liikkeen hypätessään ylöstuloalueelta trampetille ja sitten toisen liikkeen alas matolle. On myös mahdollista hypätä suoraan tasaiselle hyppyalueelle ja tehdä ensimmäinen liike siinä sekä toinen liike alas matolle. Kaksi liikettä tehdään siis peräkkäin, liikeyhdistelmänä.
DMT-kilpailuun kuuluu alkukilpailu (karsintakierros) ja finaalikierros. Molemmissa kilpailja tekee kaksi liikeyhdistelmää. Pakollisia yhdistelmiä ei yleensä ole, vaan voimistelija päättää itse, millaiset hypyt tekee. Liikkeitä ei kuitenkaan saa toistaa. DMT:n erityisvaatimuksiin kuuluu, että hypyt on tehtävä DMT:n määrätyillä alueilla, alastulojen täytyy olla jaloilleen, pienimmästäkin tasapainon horjumisesta alastulossa vähennetään pisteitä jne.
Lajin taso on mennyt nopeasti eteenpäin viime aikoina. Huipulla kolmoisvoltit ovat yleistyneet ja monet tekevät kaksi triplaa peräkkäin. Kanadalainen Chris Mitruk on tehnyt kilpailuissa vaikeimman yhdistelmän: tuplavoltti eteen suorin vartaloin 2 1/2 kierteellä ja siitä tuplavoltti taakse suorin vartaloin neljällä kierteellä. Lajin naisten eliittiä edustava Lisa Colussi-Mitruk on puolestaan tehnyt mm. kolmoistaittovoltin.
DMT vaatii voimistelijalta erityisesti nopeutta ja räjähtävää voimaa. Voltti- ja kierretekniikat ovat pitkälti samanlaiset ja onkin tavallista, että voimistelijat kilpailevat molemmissa lajeissa.
Lähde:Suomen Voimisteluliitto |
